Koska tätä joku ehdotti, niin päätin kirjoittaa pienen stoorin hamsteri- ja kaniharrastukseni "historiasta".
Siis, kaikki alkoi vuonna 2006, kun kaverini sai kaksi talvikkoa. Olin silloin 10-vuotias, enkä tiennyt hamstereista mitään, mielestäni ne vain olivat söpöjä ja sen takia halusin itsellenikin jotain lemmikkejä. Pikkusiskoni kanssa yritimme vaikka kuinka kauan suostutella vanhempiamme, että he ostaisivat meille kaksi minihiirtä.
En tiedä mikä minihiirissä viehätti, ehkä se että ne olivat hieman harvinasempia lemmikkejä, eikä niitä todellakaan kaikilla kavereilla ollut. Vanhemmat eivät suostuneet ja asia unohtui joksikin aikaa.
Vuonna 2007 toiselle kaverilleni tuli kaksi marsua, ja ne aiheuttivat minulle ylitsepääsemättömän marsukuumeen.
Vuoden 2008 alussa toisellekin kaverilleni tuli marsuja.
Aloimme siskon kanssa suostuttelemaan vanhempia marsuihin. No, lopulta se johti siihen, että äitini lupasi, että ottaisimme ensin jonkun pienemmän jyrsijän, koska marsuista on enemmän vaivaa.. Minihiiristä olimme "luopuneet" jo ajat sitten niiden lyhytikäisyyden takia, ja tällä kertaa päätimmekin haluta Syyrialaisen hamsterin.
Tammikuussa 2008 lähdimme eläinkauppaan
katsomaan hamstereita ja lopulta sieltä sitten tarttui mukaan Nita, keltainen valkonauhainen naaras.
Nita ei ollut helppo tapaus eläinkauppataustansa takia - ja no, myös oman hamsterikokemuksen puutteen takia. Kesti monta kuukautta, että saimme Nitan edes käsikesyksi. Nita eleli liian pienessä häkissä, eikä se kovin laadukasta ruokaakaan saanut, sillä syötimme sitä ruokaa mitä eläinkaupasta mukaan annettiin.
Kesällä 2009 aloin haaveilemaan toisesta hamsterista. Tietenkään vanhemmat eivät siihen heti suostuneet. Lopulta sain äidin suostumaan ja varasimme Merja Pikkaraiselta pk normaali umborous naaraan nimeltä Tuulen Henkäys, kesän aikana sain lopulta sille keksittyä kutsumanimenkin, Henni.
Pari viikkoa ennen kuin Henni oli luovutusiässä, Nita meni yhtäkkiä todella huonoon kuntoon. Silmät rähmi, eikä se jaksanut enää tehdä mitään, ei lopulta edes syödä. Sen toinen silmä muuttui veriseksi ja 24.08.2009 veimme sen lopetettavaksi.
Vähän aikaa Nitan kuoleman jälkeen meille tuli Henni, maailman suloisin ja kiltein hamsteri. Se heti ensimmäisenä päivänä kiipesi dunastaan käsiin ja oli kaikinpuolin täysin erilainen kuin Nita. Hennin kanssa harrastimme näyttelyitäkin ahkerasti.
No, loppuvuodesta 2009 aloin taas haaveilemaan, että saisin hoitaa kahta hamsteria. Lopulta siihen suostuttiin ja aloin etsimään poikasta. Haaveissa oli tällä kertaa uros, ja mieluiten pitkäkarvaisena. Löysin lopulta täydellisen suklaa- värisen poikasen, sen sukupuolesta ei ollut varmaa tietoa, mutta kuitenkin alustavasti varasin sen.
Se sitten kuitenkin menehtyi ja jouduin taas etsimään uutta hamsteria. Muistin että eräällä kaverillani oli syyrialaisen hamsterin poikasia. Varasin häneltä satiini musta vn- uroksen ja nimesin sen Jediksi. En sitten pitänytkään kyseisestä väristä, ja varasin sittenkin pk keltainen musta vn- uroksen nimeltään Alvar. Ja se meille sitten tulikin.
Hennin tavoin Alvarikin oli ensimmäisestä päivästä alkaen käsikesy ja maailman kiltein hamsteri. Alvar ei ole ikinä purrut minua, eikä ketään muutakaan. Alvar jäi poikkeuksellisen pienikokoiseksi ja täysikasvuisenakin se painoi vain vajaat 110g (tosin nyt olen saanut sen lihomaan 130:n grammaan).
Alvarin jälkeen enempää hamstereita ei ole tullut, mutta ehkä vuoden päästä tulee seuraava.
En ikinä ollut haaveillut kanista, mutta alkuvuodesta 2010 menin kaverilleni yöksi ja rakastuin heti
erääseen luonnonkeltaiseen scheck- leijonanharjakseen.
Heti kotiin päästyäni yritin saada äitini suostumaan, että saisin ostaa sen, mutta ei onnistunut, koska hän sanoi vain, etten voisi saada isää suostumaan.
Haaveilin kanista vieläkin, mutta koska tiesin etten sitä voi saada, aloin miettimään, että jos hankkisin hiiriä. Äiti ei pitänyt ajatuksesta häntäkammonsa takia, joten hän ehdotti että ottaisin mielummin sen kanin, ja että hän auttaisi suostuttelemaan isääni.
Lopulta sain luvan ottaa ensimmäisen kanini, alunperin sen nimeksi tuli Adelé "Ada", mutta myöhemmin sukupuoli paljastuikin pojaksi, ja kaverini ehdotuksesta muutin sen Aapoksi, virallisemmin "Arthuriksi".
Ensimmäiset kuukaudet Aapo vain makoili mökissään tai mökin takana, kun erehdyksessäni laitoin sille mökin, kun en tiennyt että se voisi hankaloittaa kesyyntymistä.
En uskaltanut moneen kuukauteen edes ottaa sitä pois häkistä, koska se oli niin peloissaan ja aina käsiteltäessä puri ja raapi.
Ensimmäinen edistysaskel oli se, että Aapo uskalsi tulla häkistä syliin. Se oli jotain ihan uskomatonta. Myöhemmin se uskalsi vapaana ollessaankin tulla nuuskimaan.
Aloin käsittelemään sitä ahkerasti ja lopulta se tottui siihen, eikä enää vastustellut ihan mahdottomasti. Ikinä se ei ole käsittelystä pitänyt, eikä pidä vieläkään.
Aapoa hankkiessa ehtona oli, että seuraava eläin tulisi minulle vasta jonkin kuoltua. No suostuin siihen tietenkin, koska Aapo oli vienyt sydämeni heti ensi kerralla kun näin sen, enkä voinut antaa sen joutua eläinkauppaan.
Aapon ansiosta innostuin kaniestehypystä ja aloin Aaponkin kanssa kierrellä kani- ja jyrsijänäyttelyissä. Aapon piti jäädä viimeiseksi eläimeksi, mutta talvella 2011 siskoni päätti, että hänenkin täytyy saada kani. Suostuttelimme vanhempia kauan, ja lopulta he suostuivat, mutta ehtona oli, etten saisi pitää, kuin vain yhtä hamsteria kerralla. Siitä huolimatta varasimme Mari Sarlinilta keltamusta japanilaisen kääpiöluppaneidin.
Haimme Nellin kotiin tammikuussa 2011. Se oli heti todella rohkea ja ihan erilainen kuin Aapo. Se tuli ihan vapaaehtoisesti syliin ja sitä pystyi käsitellä todella hyvin verrattuna Aapoon.
Aapo oli kastroitu aiemmin talvella, joten tavoitteena oli saada ne samaan häkkiin myöhemmin.
Nelli kotiutui meille todella hyvin jo alle kuukaudessa, joten aloimme sitten totuttamaan Aapoa ja Nelliä yhteen. Aluksi ne saivat tutustua vain kylppärissä, koska se oli ainoa paikka, joka ei ollut Aapon reviiriä. Aluksi Aapo näykki Nelliä, mutta lopulta ne makoilivat vierekkäin.
Samaan häkkiin saimme kanit parin viikon päästä laittamalla ne ensin Nellin häkkiin, koska siellä Aapo ei ollut ollenkaan agressiivinen. Myöhemmin siirsimme Nellin häkin huoneeseeni, joka on Aapon reviiriä. Puput tulivat mainiosti toimeen, paitsi kun ne olivat vapaana huoneessani, niin Aapo välillä näykki ja jahtasi Nelliä.
Nyt ne asuvat onnellisesti samassa häkissä. ;)
Hamsterit ja kanit tulevat aina olemaan osa elämääni. Hamstereita aioni alkaa muutaman vuoden päästä kasvattamaankin, luultavasti väreissä hopeanharmaa ja kyyhkynharmaa, kunhan muutan kotoa pois. :) Kanit tulevat luultavasti olemaan vain lemmikkejä, ja tulevaisuudessa aion hankkia ainakin teddylupan, kääpiöjäniksen ja jonkin esteristeytyksen.
Pitkä tarina, mutta toivon että edes joku jaksoi lukea, kiitos!
Henriikka oli meille viime viikonloppuna yötä kaniensa Barron&Jeikun kanssa. Me mm. hypytimme ja kuvailimme kaneja ja oikein hauskaa oli ;) Aapo hyppi ulkona erittäin hyvin, vaikka yleensä se hyppii hyvin vain sisällä. Jos muistan oikein, niin se taisi hypätä ulkona jopa 50cm.
