Puuttuu enää farmariauto. No ei, mutta tasan viikko muuttoon! Melkoiseksi hässäkäksi menee tämä syysloma, mutta menköön. En malta odottaa että pääsen järjestämään Tianalle uudet tilat (enkä sitä, ettei tarvitse enää nukkua kanin kanssa samassa huoneessa). Aapo jää nyt toistaiseksi siskon hoitoon tänne kotiinkotiin. En osaa vielä yhtään sanoa mikä tilanne tulee olemaan myöhemmin tulevaisuudessa, mutta en jaksa vielä alkaa ottaa siitä stressiä kun en voi siihen mitenkään vaikuttaa.
Tilannehan on se, että kaikista pitkäjänteisistä yrityksistä huolimatta Aapo ja Tiana ei vain tule toimeen. Aapo on hirveän ärhäkkä nuorta tyttöä kohtaan, vaikka Tiana kuinka näyttäisi alistumisen merkkejä niin Aapo ei saa tarpeekseen pienen kiusaamisesta. Ei myöskään ole kivaa nähdä kuinka maailman kiltein ja rohkein tyttö muuttuu aina pelokkaaksi ja araksi kun se on joutunut Aapon hätyyttämäksi.
Vaikka nyt muuttoon mennessä olisinkin saanut heidät totutettua toisiinsa, ja asumaan yhdessä, niin noin kuukauden päästä olisi kuitenkin ollut taas erottaminen vastassa, koska....................................... meille tulee kanivauvoja! Tai siis, jos kaikki menee putkeen! Tämä on ollut niin pitkäaikainen unelma, että olen ihan tajuttoman innoissani. Toivottavasti vaan kaikki menee hyvin ja meillä möyrii pian menemään pieniä rexnaperoita.
Huomenna on tiedossa reissu mummolaan etelämpään Suomeen ja samalla nakkaan Tianan matkan varrelle astutusta varten!
Näillä näkymin siis tammikuun loppuun-helmikuuhun asti Tiana on kiireinen poikasten kanssa, ja vasta sen jälkeen voin yrittää Aapon ja hänen tutustumista uudelleen.
Hirveän kovasti olisin halunnut ottaa Aapon heti mukaan omaan kotiin, aina toivoin että Aapo elää siihen asti kun muutan pois kotoa. Ja onneksi olinkin niin onnekas. Hullua että se on ollut elämässä mukana siitä asti kun olin pieni 14-vuotias ja nyt parikymppinen.
Anyway, sellaista kuuluu meille. Voin luvata, että siinä vaiheessa kun poikaset syntyvät niin blogikin herää henkiin huomattavasti aktiivisempana. ♥
