Paljon onnea Aapo 6v! ♥

Mun maailman rakkain mussukka Aapo sai juhlistaa 6-vuotis synttäreitään. Ei ole mitään järkeä siinä, kuinka nopeaa aika menee! En voi vaan uskoa että tämäkin herra on jo näin hienossa iässä ♥ Vielä en halua miettiäkään hänestä luopumista, eiköhän meillä ole vielä monta vuotta yhteiselämää edessäpäin.

Serpentiini maistui paremmalta loppujenlopuksi kuin kakku... :D

Nellin kuulumisia

Nellin kanssa kävimme tosiaan toissapäivänä eläinlääkärissä pitkään jatkuneen nuhan ja aivastelun takia. Kävimme Oulun animagissa jo joulun alla, ja silloin päätimme kokeilla johtuisiko nuhaoireet jostain ulkoisesta tekijästä. Mutta mikään ei poistanut tai vähentänyt Nellin oireilua, joten kävimme nyt sitten uudestaan. Tällä kertaa katsoimme parhaaksi vaihtoehdoksi ottaa Nellille parin viikon antibioottikuuri.
Nyt tyyppi saa päivittäin ruiskulla sekä antibiootit, että myös ananasmehua herkullisella Aapon papanalisukkeella. :') Gourmet.

Nellikin on jo reilusti yli 5-vuotias, joten sillä saattaa jo alkaa vanhuus painaa. Ja kun Nellin nuha on jatkunut jo syksystä asti, niin todennäköisin aiheuttaja on se paljon pelätty Pasteurella. Voi olla että Nellin iän takia se on nyt puhjennut oireilemaan.

Pitää vain toivoa, että jos kyseessä on pasteurella, se ei ole vielä ehtinyt edetä kovin pitkälle ja antibiootit veisivät oireet pois. Vähintääkin joksikin aikaa.

Muuten Nelli on todella virkeä ihana herttainen tyttönen. Se on aina ollut Aapon tossun alla, mutta lähiaikoina tämä neiti on alkanut vaatia enemmän itselleen. Nykyään kun kanit saavat ruokaa, saattaa Nelli käydä varastamassa Aapolta suoraan suusta vaikkapa salaatinlehden, on aina hauskaa seurata näiden kahden yhteiselämää :D Etenkin siksi on hassua nähdä Nellin puolustavan itseään, kun on ollut kausia, kun Aapo on puolustanut ruokaa todella agressiivisestikin, eikä ole antanut Nellin juuri syödä.

Nelliltä olen saanut nyt painoakin hieman tippumaan, neiti viime punnituksessa painoi lähes 2,4kg, vaikka se on aina ollut siinä parin kilon paikkeilla. Kyllä sen huomasi, että kun neiti makoili niin sen kyljet levittyivät melko laajalle, ja leuan allekin oli kertynyt melkoinen pussi :D

Tämä rouva on jo kääpiölupaksi melko hyvässä iässä, jotenkin itsellä on sellainen käsitys etteivät kääpiölupat usein ihan kovin vanhoiksi elä. Mutta Nelli on onneksi aina ollut melko omituinen luppa muutenkin, luonteeltaankin aivan erilainen kuin rotutoverinsa yleensä. Ja rakenteeltaan myös.

Nuku hyvin pikkuinen ♥

 

Sulo

?? - 26.2.2016

 

Halusin uskoa, että lääkärin ennuste Sulon elinajasta ei pitäisi paikkaansa ja tämä herrasmies saisi vielä viettää lokoisia kissanpäiviä meidän kanssa. Mutta nyt se päivä kuitenkin koitti, kun vakava munuaisvika vei rakkaan kissan voimat lopullisesti, ja nähtiin parhaimpana vaihtoehtona päästää Sulo ikiuneen.

Sulo tuli meille kesällä 2014 löytöeläinkodilta, aluksi sijoitukseen, mutta myöhemmin kävimme sen ostamassa itsellemme. Sulo oli aluksi todella hankala tapaus, johtuen siitä, että se oli joskus hylätty/tai se oli karannut, ja joutunut viettämään talven pihalla. Pakkanen vei kissalta korvat ja puolet hännästä, ja kova kokemus aiheutti sille myös vakavan munuaisvian. Jonka takia jo heti kissan haettuamme sanoi eläinlääkäri, ettei se tule elämään paria vuotta pidempään. Harmillisesti ennuste piti paikkaansa, ja Sulo kerkesi meillä viettää turvallista elämää hieman päälle puolitoista vuotta.

Alun hankaluuksista huolimatta (Sulo käytti kynsiään ja hampaitaan ihmisiin melko runsaasti, ja kesti aikaa voittaa sen luottamus), Sulosta kuoriutui todella kiltti ja seurallinen, maailman höpsöin kissa.

Jokaista löytökissaa ei voi pelastaa, mutta muutaman voi. Ja se on tärkeää ja palkitsevaa työtä.

Lepää rauhassa Sulo.

Lääkärireissua toisen perään

Sulo ei ole pariin päivään syönyt juuri ollenkaan, joten eilen äitini käytti sitä eläinlääkärissä. Sulollahan on vakava munuaisvika, jonka takia meille kerrottiin jo silloin kun sen otimme, että se tulee todennäköisesti elämään vain pari vuotta.

Sulon munuaisarvot ovat viime lääkärikäynneillä näyttäneet melko huonoa, mutta kuitenkaan ne eivät ole muuttuneet pahempaan päin.
Eilisellä käynnillä Sulolta löytyi paise suusta, jonka takia se ei ole pystynyt syömään. Ja ne munuaisarvot olivat tällä kertaa niin korkeat, ettei enää asteikot riittäneet.

Kuulemma Sulolla on elinaikaa joko päivistä kuukausiin. Jos se ei ala syömään, niin kyse on päivistä. Jos alkaa, niin jokatapauksessa se ei tule enää kauaa elämään. Mutta tähän me varauduttiin jo alusta alkaen, kaikkein tärkeintä on että annoimme kovia kokeneelle löytökissalle turvallisen ja hyvän loppuelämän loputtomien herkkujen ja sylittelyjen parissa ♥

Ja tänään 5 aikaan olemme menossa käymään Nellin kanssa lääkärissä. Jospa sille tällä kertaa saataisiin antibioottikuuri. Viime käynnillä sovittiin eläinlääkärin kanssa, että kokeillaan nyt aluksi sulkea pois kaikki tekijät jotka voivat aiheuttaa Nellille aivastelua ja nuhaa.

Ostin pölyämätöntä puupellettiä ja laadukasta heinää, ja siivosin joka päivä jotta kaikki pöly olisi ihan minimissä. Mutta ei näkynyt mitään muutosta Nellin kunnossa, joten pakko mennä uudestaan käymään.

Pelottaa paljon, koska Aapokin on alkanut aivastelemaan silloin tällöin...

Hieman positiivisuutta tähän loppuun, pupujen eilinen älypelituokio. Tosin ne eivät niin paljoa käytä älyään jotta pääsevät ruokaan käsiksi, vaan enemmänkin voimaa. Nelli sai loppujenlopuksi revittyä kaikki osat tuosta muovisesta pelistä irti... :D

Näyttelyuramme multihuipennus

7 vuotta kani- ja jyrsijänäyttelyissä kiertelemistä, ja varmasti reilut parikymmentä näyttelyä.
Vuosia sitten pienenä hamsteri- ja puputyttönä en olisi uskaltanut haaveillakaan tälläisesta menestyksestä, minkä Aapo eilen saavutti.

Pelkästään PPK-sijat olivat ennen aivan tajuton saavutus, BIS oli pelkkä haave.

Viime näyttelyssä, jossa Aapon kanssa olimme (marraskuussa 2013), se sai 96p, oli PPK1, paras seniori, ja BIS3. Ensimmäinen lemmikkini joka pääsi Best In Show:hun.

Se oli niin uskomaton tulos etten olisi parempaa voinut tai halunnut toivoakaan, ja jäätiin hyvillä mielin Aapon kanssa näyttelyeläkkeelle.

Huvin ja kokeilun vuoksi ilmoitin kuitenkin Aapon taas kahden vuoden tauon jälkeen näyttelyyn, ja lähdettiin sinne ihan täysin minkäänlaisia odotuksia menestyksestä.

Iirolla meni niin kuin arvasinkin, se sai arvosanaksi vain "melko hyvä", ja erikoispalkinnon käsiteltävyydestä. Sillä oli karva melko kehnossa kunnossa, niin ei siitä ollut vastusta muille hienoille hamsuille.

Mutta Aapon kohdalla eilisen saavutus tuntui todella uskomattomalta, kun kyse on niin rakkaasta otuksesta, ja koska tuomaritkin ilmeisesti näkivät siinä jotain tarpeeksi hienoa ja erikoista, jotta se päihitti kaikki muut kanit. Joita oli paljon.

Tässä se on, näyttelysaavutus jota parempaa ei lemmikkikanin kanssa voi saada. En vieläkään voi uskoa, että Aapo voitti ensin oman ikäluokkansa (veteraani), sitten kaikki kanit ja BEST IN SHOWN!

 Oon niin ylpeä tästä rakkaasta lemmikistä, ja nyt voidaan todellakin jäädä todella tyytyväisinä eläkkeelle. Ja tämä 6v pappa saa nauttia rauhallisista kotipäivistä ♥