Viininvartijan Olga kutsumanimeltään "Alma", tai ehkä tunnistaa itsensä paremmin nimillä pirulainen, mitäsääsyöt, saatanaaaa, ei, jne.
Tässä kuitenkin meidän lauman uusin vahvistus. Tällä hetkellä 4 kuukauden ikäinen pikkuinen koira. Alma on syntynyt 25.9.2017. Marraskuun lopulla ajeltiin 670km suuntaansa hakemaan tätä neitiä.
Lapsuudessa meillä ei ikinä ollut perheessä koiraa. Kärsin ihan pienenä ja vielä kouluikäisenäkin tosi pahasta koirapelosta huonojen koirakokemuksien takia. Jossain vaiheessa kun pelko helpotti, musta tuli koiraihminen henkeen ja vereen, pikkuisen Siljan suurin haave oli saada oma koira ja siitä sainkin sitten haaveilla 21-vuotiaaksi asti.
Melkoinen oppimiskokemus tulee tämän otus mulle olemaan, mutta eiköhän meistä tuu hyvä tiimi ja Almasta kasva pätevä koirakansalainen.
Miksi tämä rotu? Koko syksyn etsiskelin itelle sopivaa rotua ja kävin läpi kaikki Welsh corgista Kleinspitziin. Mikään mitä löysin ei vaan tuntunut omalta. Halusin rakenteeltaan terveen koiran, joka ei olisi liian kovapäinen ensikertalaiselle koiranomistajalle. Turkinhoito ei mikään ongelma olisi ollut, ja tämmöiseen moppikarvakasaan sitten päädyinkin. Plussaa tässä rodussa on se. ettei bolonkat vaihda karvaa ja niin säästyn siltä hitonmoiselta karvarallilta. Kanien kanssa sitä on päässyt jo ihan tarpeeksi kokemaan. Rotumääritelmän mukaan kokoa aikuisella on 3-4kg, säkäkorkeutta n. 25cm. Vielä rodun sisällä on kuitenkin paljon vaihtelua niin koossa, kuin turkinlaadussa.
Venäjänbolonkaan törmäsin torista pentueita etsiessäni. Mielenkiinnosta googlettelin ja otin selvää, että mikähän se tämmöinen oikein on. Kun lukkiin kaikkea sitä vähäistä inffoa mitä rodusta suomeksi löytyi, tuntui että kaikki vaan loksahti heti paikalleen ja rotu kuulosti juuri siltä mitä olen etsinyt.
"Rodun nimi ”tsvetnaya bolonka”, tarkoittaa värillistä sylikoiraa. Venäjänbolonkat ovat luonteeltaan lempeitä sekä eloisia seurakoiria. Ne kiintyvät voimakkaasti omistajaansa, mutta ovat myös hyvin avoimia muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan."
"Suomessa rodulla on vielä lyhyt historia eikä juurikaan todettuja terveysongelmia."
Niin sitä sitten olinkin jo kyseisen löytämäni pentueen kasvattajaan ottamassa yhteyttä. Tässä vaiheessa Alma oli jo paria viikkoa vaille luovutusikäinen, joten pentueen löytämisestä ei sitten kauaa mennytkään siihen kun jo pääsin aloittamaan uudenlaisen koirallisen elämän.
Suomessa Venäjänbolonkat ovat vielä melko harvinaisia. Ensimmäinen pentue Suomessa syntyi vuonna 2014. Kun itse Alman ostin, oli Suomeen rekisteröity näitä koiria vasta 150 kappaletta. Kokoajan se luku nousee ja rotu tulee enemmän yleiseen tietoisuuteen. Kun lenkillä käydään, niin meiltäkin kysellään harva se päivä että mikäs se tämä koira oikein on. Vasta yhden rotutoverin olen neidin kanssa päässyt tapaamaan. Oltiin mustin ja mirrin pentutreffeillä ja siellä oli suureksi ihmetykseksi toinen bolonka.
Minkälainen Alma itse sitten on? Se todellakin rodunomaisesti kiintyi muhun tosi vahvasti ja heti. Toki se on pentu, mutta siitä huolimatta tuon otuksen kiintymys mua kohtaan on ihan uskomatonta.
Se on suhteellisen arka myös, vasta parin viime viikon aikana se on uskaltautunut leikkimään muutaman muun koiran kanssa. Muille pennuillekin se on tosi alistuva ja ujo.
Vielä en osaa sanoa tietenkään minkälainen siitä isona kasvaa, mutta nyt nelikuisena se on erittäin huomionkipeä, iloinen, kuuliainen, helppo, ujohko tättähäärä. Rakastaa kaikkia ihmisiä, vieraita ja tuttuja.
Ollaan keretty matkata jo Kajaanissakin sen kanssa. Autossa, bussissa ja junassa neiti vain nukkuu. Se on tosi taitava matkustamaan.
Alma varhaisrokotettiin, jotta pääsin aloittamaan sosiaalistamisen sen kanssa mahdollisimman aikaisin.
Ensimmäiset päivät ja viikon koiran kanssa tuntui että olen astunut ihan uuteen ja outoon maailmaan. Niin kuin olinkin. Nyt ollaan jo arki ja meidän omat tavat saatu muodostettua ja koiranomistajan rooli tuntuu tosi luontevalta.
Alma oli kasvattajalla syönyt Brit Caren pentunappulaa, mutta nykyään annan sille 50:50 raakaa sekä nappulaa. Päälle tietysti lisät, eli lohiöljyä, monivitamiinijauhetta ja välillä kananmunaa. Edessä on pitkä matka uutta oppia ja kokemuksen kautta harjaantumista, mutta olen maailman onnellisin siitä että hyppäsin tuntemattomaan ja uskaltauduin ottamaan elämääni mukaan suurimman vastuun tähän mennessä.
Jos ei ole kokenut koiran ehdotonta kiintymystä ja rakkautta, on jäänyt paljosta paitsi. Ei ole parempaa tunnetta, kuin tietää että tuolle pienelle viattomalle otukselle mä olen kaikki kaikessa.
Tähän mennessä ollaan käyty koirapuistoilemassa, sekä M&M:n pentutreffeillä ja ensi kuussa aloitetaan pentukoulu jossa käydään parin kuukauden ajan viikoittain. Jospa tuosta ihan hyvä koirakansalainen tulee. Suurimmat asiat jotka täytyy työn alle ottaa on Alman arkuus, hihnakäytös, sisäsiisteys, sekä yksinolon harjoittelu, kun itse en opiskele tällä hetkellä ja olen päivisin kotona.
