Aapo ulkoilee

Olen ollut sairaana ja tänään en mennyt kouluunkaan, joten käytiin Aapon kanssa hieman pihalla ottamassa muutamia kuvia, kun viime kerrasta onkin jo aika kauan aikaa. Älkää säikähtäkö Aapon karvan upeaa tilannetta, olen vain niin kyllästynyt löytämään kaninkarvoja ihan kaikkialta, autosta hammasharjaan. Joten karvat veks, yritetään nyt kuitenkin kasvattaa nuo takaisin Haapajärven näyttelyyn mennessä, joka on silloin 15.9. Mutta saa nähdä onnistuuko, jos ei niin lähdetään sinne vain Nellin voimin. 

Aapon leikkaamisen jälkeen sen karva siis on ollut aivan järkyttävä, sitä vain lähtee ja lähtee, ihan yhtä paljon kuin muilta kaneilta karvanvaihdon aikaan. Mutta ei tuo pupu kotikanina turkkiaan kaipaa.

Alvarin hauta

Ai niin! Ja mehän oltiin viime viikonloppuna näyttelyssä, Nelli oli avointen naaraiden LKV3 pistein 93½ ja Aapo sai kunniamaininnan, muistaakseni kokonaisuudesta. Ja pisteet olivat 92, karva sillä oli niin huonossa jamassa (en sentään ollut sitä silloin vielä leikellyt) niin lähti siitä todella paljon pisteitä. Pitäisi myös käsittelyä yrittää reenata Aapon kanssa, selällään olo ei enää suju ihan niin hyvin kuin ennen.

Lähiaikoina Aaposta on tullut yhtäkkiä paljon rohkeampi kuin ennen, yleensä se juoksee karkuun jos sitä koskee muualle kuin päähän, nyt se jää vain paikoilleen eikä jaksa välittää. Ja yleensä jos nostat sen syliin ja laitat takaisin lattialle niin se menee piiloon eikä tule loppupäivänä takaisin (tosin ruoka on hyvä houkutin), nyt sitä ei haittaa enää sekään.

Yöt tuo nukkuu nykyään yleensä sängyssä, vieressä tai jalkopäässä. Nyt kun Alvarin terraa ei enää ole, on se löytänyt myös uuden lempparipaikan pöydältä ja siinä se tykkää makoilla vaikka lattialla olisi sille ihan petikin. Häkkihän tuolla on siis auki ihan 24/7 eikä se siellä nykyään juuri vietä aikaa.