Ystävyys ei näköjään tunne lajia

Meidän pupuset ja kissa Sulo ovat lähipäivinä alkaneet oleskella toistensa seurassa. Aluksi "pakolla", kun siskoni silloin tällöin vei Sulon huoneeseeni tutustumaan kaneihin. Mutta loppujenlopuksi tilanne on muuttunut siihen, ettei kukaan enää pelkää toista kovinkaan paljoa.

Sulo on aina ollut se joka juoksee karkuun, ei kanit. Ja Suloon voi ihan täysin luottaa, ettei se tee kaneille mitään. Ja jos se alkaisi näyttää merkkejä vihaisuudesta, niin tottakai se vietäisiin heti pois kanien luota.

Muttapa mutta, eilen Sulo tuli omasta tahdosta nukkumaan kanien häkkiin kanien petiin. Ja eiiii, se oli aivan liian suloinen näky! Ja vaikka kanitkin kävivät häkissä, ei kukaan ollut kovin ihmeissään tilanteesta, vaan olivat ihan rauhassa.

Kuitenkin ne pitävät sopivan välin toisiinsa kokoajan, ja enemmänkin katselevat toisiaan sopivan matkan päästä.

Välillä kanit käyvät tökkimässä Suloa nenällä ja kissa on aivan ihmeissään heh. Ja Sulon häntä on kanien mielestä maailman ihmeellisin asia, molemmat ovat välillä jääneet seurailemaan kun se heiluttaa häntäänsä ja yrittävät pysyä hännän perässä.