Kävikin sitten niin, että meillä on kissa taas. Raahen löytöeläinkodilta kävimme hakemassa tänään jo hieman vanhemman Aino-kissan (arvioisin 7-8-vuotiaaksi), joka oli jo toista kertaa löytiksellä.
Se oli tuotu sinne ensimmäistä kertaa vuonna 2012, kun omistaja muutti eikä voinut enää pitää häntä. Aino sai sitten kodin, mutta sekään ei ollut pysyvä ja sen jälkeen se oli vaihtanut omistajaa useasti, ja päätyi lopulta taas löytöeläinkodille.
Nyt vanhalla rouvalla on onneksi loppuelämän pysyvä koti.
Aino on ihan uskomaton tapaus! Automatkan neiti mourusi ja valitti, mutta heti kotiin päästyään se ryntäsi ulos kuljetuslaatikosta tutkimaan jokaisen huoneen läpi. Sen jälkeen tyyppi kävi etsimässä vessalaatikon, söi ruokakupin tyhjäksi ja alkoi nukkumaan.
Sen verran leppoinen kaveri ♥ Aino on todella rauhallinen, hiljainen, ja kiltti. Hän myös "leipoo" koko ajan, eli kaivelee hassusti tassuillaan, jopa silloin kun kävelee. Hassu.
|
Ihanat ilvestupsut korvissa ♥ |
Aino ei ole arastellut uutta kotia ihan yhtään. Aivan päinvastainen tilanne kuin silloin kun haimme samalta löytöeläinkodilta meidän Sulon pari vuotta sitten, se oli todella arka ja pelokas, piilotteli sängyn alla ensimmäiset päivät ja pysytteli poissa näkyvistä.
Aino sen sijaan käpertyi jo nukkumaan pikkusiskoni viereen ensimmäistä yötään meillä ♥
|
Aino ei turhia arastellut, sohvan päältä löytyi heti lempparipaikka josta voi tähystellä lintuja tai ottaa lepiä. Edesmenneen Sulonkin suosikki. |
Jäniskevennys. Sain Tiitusta eli Tianasta (joo, mulla on sille jo lempinimikin, vaikken ole koskaan nähnytkään kania heh) uuden kuvan ja voi että kun neiti on nätti ♥ vielä 12 pitkää päivää odottamista.